ARVOSTELU | Sama nainen - Herself

20.09.2021

Herself on kertomus itsensä löytämisestä uudelleen kodin hajottua, vaikkakin tarina kerrotaan hyvin saarnaavasti.


20.09.2021 | Kirjoittanut: Erkki Alho
Seuraa Suomikassua:
Suomikassu Facebook Suomikassu Instagram Suomikassu Youtube Suomikassu Twitter Suomikassu Discord

Herself -elokuva on nimetty hölmösti suomeksi "Sama nainen", siis aivan kuin olisi kyse suomalaisesta artistista Chisusta kertova elokuva. Alkuperäinen "Herself" -nimi on kuitenkin paljon osuvampi elokuvalle, sillä elokuva kertoo tarinan itsensä löytämisestä uudelleen, väkivaltaisen alistamisen alta. Kuinka päästä eroon kotiväkivallan ikeestä, jos ei ole ystäviä, rahaa eikä asuntoa? Mies on tuonnut leivän pöytään ja antanut kodin, mutta kuka haluaisi elää väkivallan pelon alla?

Sandra on paennut lapsiensa kanssa miehensä Garyn (Ian Lloyd Anderson) luota ja asuu väliaikaisesti hotellihuoneessa, koska hänellä ei ole muuta paikkaa minne mennä pakoon ex-miestään. Gary toki maksaa elatusmaksua ja yrittää palauttaa kaiken ennalleen, mutta takaisin ei ole paluuta. Väkivalta jättää jälkensä, jota ei noin vain korjata. Asuntopula on todellinen ja asunnot viedään heti pitkän jonon edestä. Sandra päättää rakentaa salaa omatekoisen omakotitalon hänelle ja lapsilleen - paikan jossa he voisivat elää rauhassa ilman pelkoa.

Elokuvan on ohjannut Phyllida Lloyd, jonka aikaisempia ohjauksia on ollut Rautarouva (2011) ja Mamma Mia! (2008). Ohjaus onkin hyvin geneeristä. Seuraamme päähenkilön Sandran etenemistä taloprojektiin ja lopulta taloprojektin valmistumiseen. Vastoinkäymisiä tulee ja Sandra lopulta voittaa esteet. Elokuva maalailee kuvaa asunnottomien ongelmista ja kuinka edes nykypäivänä oma koti ei ole kaikille itsestäänselvyys.

Herself painottaa yhteisöllisyyden voimaa. Yksittäisten ihmisten perus elämäntarpeet saataisiin kuntoon, kunhan kaikki vain auttaisivat toisiaan. Silloin kun yhteiskunta ja sen "apu" ei riitä, on ihmisten autettava naapureitaan takaisin pystyyn. Samalla kaikki voittaisivat auttamalla toisiaan, isoimman hädän hetkellä. Elokuva kuitenkin sortuu kuvaamaan maailmaa hyvin mustavalkoisesti ja ongelmat ratkeavat ikään kuin itsestään. 

Elokuvan narratiivi on yksiuloitteinen ja mainosmainen. Se tuntuu kuin aivopesulta, jossa tyrkytetään jotain tiettyä ideologiaa taustalla katsojalle. Aivan kuin elokuva olisi kokopitkän elokuvan pituinen mainosvideo siitä, miten rakennetaan halvasti tee-se-itse -menetelmällä omakotitalo ja kaikki ongelmat häviäisivät. Kuka uskoo mainoksiin?

Näyttelijät ovat hyviä. Varsinkin lapset ovat harvinaisen hyviä rooleissaan. Vanhempi tytär Molly (Molly McCann) on vilkkaampi ja näsäviisaampi ja toimii pikkusiskonsa Emman (Ruby Rose O'Hara) tukena. Sandraa näyttelevä irlantilainen Clare Dunne on myös pätevä, mutta käsikirjoitus ei anna hänelle moniakaan huippuhetkiä, jotka menisivät katsojan ihon alle. Muutamat kohdat, kuten oikeussalin puhe pyrkivät johonkin koskettavaan, mutta epäonnistuu viemään katsojan mukaansa. Suoritukset tuntuvat teennäisiltä ja niistä puuttuu riipaisevuus ja aitous.

Elokuvan kuvaus on hyvin tavallista, ilman mitään suuria jippoja. Leikkaus on välillä dokumentaarista, leikaten kohtauksia Sandran päivän kulusta, kuin seuraisimme tosi-TV-ohjelmaa kotiäidistä. Musiikki vahvistaa elokuvan mainosmaisuutta, sillä se sisältää niin suuria kaupallisia hittejä, että ihan ihmetyttää, miksi juuri näitä suuria pop-hittejä piti tunkea tähän elokuvaan? Pop-hitit, kuten Sian Chandelier ja Titanium antavat vaikutelman pinnallisuudesta ja kaupallisuudesta naisen itsensälöytämisen polulla.

Elokuvan ongelmat löytyvät pohjimmiltaan käsikirjoituksen tasolta. Elokuva tuntuu saarnaamiselta, jossa käsikirjoittajat saarnaavat omaa sanomaansa kaiken pinnallisuuden alla. Olisipa se kirjoitettu ja kuvattu enemmänkin tutkielmana vaikeuksista, mitä ihmisillä on nykymaailmassa dokumentaarisella otteella. Herself ei onnistu pääsemään katsojan ihon alle pinnallisella ja tekopirteällä otteellaan. Nyt oltaisiin tarvittu jotain todellisempaa ja monitahoisempaa.

Onneksi kuitenkin loppu tarjosi jotain muutakin kuin sitä samaa talon rakentamista ja antoi jotain pohdittavaakin. Tässä olisi ollut mahdollisuus paljon runollisempaan ja syvällisempään elokuvaan, jos käsikirjoitus olisi hoksannut tarinan suuremmat mahdollisuudet. Nyt se tarjosi vain yhden suoran asvalttitien, vaikka tarjolla olisi ollut avoin metsä, josta muodostaa useita kauniita metsäpolkuja juonellisesti.

Tuomio

Sama nainen, eli Herself on tyydyttävä elokuva, jonka voi katsoa, jos ei muutakaan katsottavaa ole. Tarina, kuvaus ja musiikki ovat valtavirtaa kosiskelevia ja varmasti iskee ihmisiin, jotka kaipaavat ohjausta ja voimaantumista. Näyttelijäsuoritukset ovat kuitenkin ihan hyviä, mutta eivät onnistu millään välittämään vahvoja tunnetiloja katsojalle. Musiikki tuntuu hyvin päälleliimatulta Pop-kappaleineen ja koko elokuva sortuu erittäin pinnalliseen ulosantiin, jossa käsikirjoitus ei tunnista kuin oman agendan. Mainosmaisen ja kaupallisuuden muovisen pinnan alla sykkii kuitenkin jotain karheaa, josta olisi voinut saada otteen, jos vain toteutus olisi ollut laajempi ja oivaltavampi.

2/5 Tyydyttävä
2/5 Tyydyttävä


Tähtien selitykset:

  • 1/5 = Huono (Ei voi suositella. Teos puuduttaa, tai jopa ärsyttää.)
  • 2/5 = Tyydyttävä (Voi katsoa, jos ei parempaakaan ole. Hieman mitäänsanomaton teos.)
  • 3/5 = Hyvä (Voi suositella. Laadukas teos, mutta isot tunteet jäävät saavuttamatta.)
  • 4/5 = Erinomainen (Iso suositus. Voimakas ja herättää vahvoja tunteita.)
  • 5/5 = Mestariteos (Mykistävän hyvä ja saa katsojan pauloihinsa erityislaatuisuudellaan)

20.09.2021 | Kirjoittanut: Erkki Alho
Seuraa Suomikassua:
Suomikassu Facebook Suomikassu Instagram Suomikassu Youtube Suomikassu Twitter Suomikassu Discord

Kirjoittanut: Erkki Alho

Päätoimittaja, Medianomi

Artikkelit, Tietokanta, Verkkosivun suunnittelu ja toteutus, Some-tilit.



Tiedot:

  • Nimi: Sama nainen
  • Alkuperäinen nimi: Herself
  • Ensi-ilta: 17.09.2021 
  • Ikäraja: 16  
  • Pituus: 97 min. 
  • Ohjaus: Phyllida Lloyd
  • Käsikirjoitus: Malcolm Campbell ja Clare Dunne
  • Näyttelijät: Clare Dunne, Molly McCann, Ruby Rose O'Hara, Ian Lloyd Anderson, Harriet Walter, Cathy Belton, Ericka Roe, Lorcan Cranitch, Tina Kellegher.
  • Genre: Draama
  • Arvostelija: Erkki Alho
  • Elokuvateatteri: Finnkino Turku: Kinopalatsi
  • Näytös: Sali  Ti 14.9.2021 Klo 13.30
  • Lähteet: IMDB, Wikipedia, Finnkino, filmikamari
  • Arvosana: 2/5 Tyydyttävä

Muista:

  1. Elokuva-arvostelu on aina henkilön oma subjektiivinen mielipide.
  2. Mielipide kerrotaan perustellen omia näkemyksiään.
  3. Näkemyksiä on yhtä paljon kuin on ihmistä.

Traileri:



Luitko jo nämä jutut?


Kommenttialue

Voit kommentoida nimimerkillä kirjautumatta tai kirjautumalla



Tuoreimmat arvostelut

Respect on musiikkielokuva, jossa sukelletaan Aretha Franklinin laulajauran 50-70-lukujen väliseen aikaan.


Tuoreimmat vertailut

Fyysisen ja striimimedian kuva- ja äänivertailuja


Tuoreimmat uutiset


Tuoreimmat erikoisartikkelit