Arvostelu: The Last Letter From Your Lover - Ole niin kiltti, älä rakasta häntä

The Last Letter From Your Lover, eli suomeksi "Ole niin kiltti, älä rakasta häntä" perustuu Jojo Moyesin kirjoittamaan vuonna 2014 julkaistuun romaaniin. Noh, suomennos ei mennyt aivan nappiin, mutta syy miksi elokuvan nimeksi on valikoitunut tämä nimi, on alkuperäinen kirja, johon elokuva perustuu. Se on tunnettu 2014 vuodesta asti tällä suomennoksella. En ole lukenut kirjaa, joten suomennos on voinut hyvin pitääkin paikkansa kirjan tarinan ja juonen osalta, mutta tämän elokuvan juoneen suomennos ei istu hyvin.

Elokuva kertoo kahdesta ajasta: 1960-luvusta ja nykypäivästä. 1960-luvulla menestyneen liikemiehen vaimo hienostolady Jennifer Stirling on menettänyt muistinsa autokolarissa. Mihin hän oli menossa? Jennifer löytää kirjan välistä mystisen kirjeen, joka paljastaa ehkä hänen määränpäänsä ennen onnettomuutta. Nykypäivän tarinassa sanomalehden toimittaja Ellie Haworth (Felicity Jones) törmää arkistossa mystiseen rakkauskirjeeseen, joka on täynnä intohimoa ja tunnetta. Kirje paljastuu 1960-luvun muistinsa menettäneen Jennifer Stirlingin ja toimittajan Anthony O´Haren väliseksi salaiseksi rakkauskirjeeksi. Tämä kirje saa Ellien tutkimaan lisää arkistojen kätköjä, josko salaperäisiä kirjeitä löytyisi lisää, sillä tästä salaperäisestä suhteesta on saatava tietää lisää.

Elokuva etenee vuoroin nykyajassa ja vuoroin 1960-luvulla paljastaen tästä salasuhteesta enemmän katsojalle. Nykyaikaan sijoittuvassa osiossa lehtitoimittaja Ellie on päämäärätön yhdenillansuhteista toiseen seikkaileva työnarkomaani. Ellie tutustuukin sanomalehden arkistonhoitajaan Roryyn ja heille on syttymässä orastava suhde. Kaikki on kuitenkin Ellien päässä kiinni siitä, miten 1960-luvulla alkanut salasuhde päättyy. Aivan kuin Ellie ei uskoisi oikeaan rakkauteen tai anna mahdollisuutta vakavampaan suhteeseen, ellei kirjeiden intohimoinen suhde pääty onnellisesti. Tästä tuleekin Ellielle suoranainen pakkomielle, sillä kaikki muut asiat saavat jäädä odottamaan, kuten kiinnostus arkistonhoitaja Roryyn.

Elokuvan 1960-luvun tarinan mystisyyden verho pilataan täysin ja paljastamalla liian nopeasti katsojalle, miten asiat menivätkään. Elokuvan juoni etenee niin yksinkertaisesti ja ennalta-arvattavasti, että huomasin haukotelleeni elokuvan aikana useasti. Juoni ei tempaa mukaansa ja kaikki menee niin kuin saattaa arvatakin. Elokuvasta puuttuu jännitys ja konflikti hahmojen väliltä. Asiat vain etenevät. Edes salarakastavaisten suhdetta ei saada esitettyä katsojalle kiinnostavasti. Nämä kaksi vain hengailevat keskenään välillä pyöräillen ja purjehtien. Näiden kahden ihmisen välillä ei näytä eikä tunnu olevan mitään kemiaa. Kunpa elokuva olisi mieluummin kertonut, miksi he olivat kiinnostuneita tai ihastuneita toisistaan, kuin että katsojalle näytetään, että nyt he nauravat jollekin keskenään, mutta katsoja ei tiedä mille he nauravat. Katsoja kaipaa sisältöä eikä pintaa.

Elokuvaa vaivaa juonen tylsyyden lisäksi myös hahmojen tylsyys. Elokuvassa olisi ollut hienot ainekset mahtaville roolisuorituksille ja hahmojen väliselle konfliktille, mutta ne haaskataan täysin. Täysin paitsioon elokuvan juonessa jää Jennifer Stirlingin menestynyt aviomies Lawrence Stirling, jota näyttelee Joe Alwyn. Tässä kohtaa elokuvan suomennos "Ole niin kiltti, älä rakasta häntä" menee täysin metsään, sillä tämän hahmon motiivit ja käyttäytyminen jäävät kaiken muun varjoon. Lawrence on kuin seisova statisti elokuvan muun juonen taustalla. Häneen ei saada mitään otetta. Elokuvasta puuttuu hahmojen paino ja draama, sillä silloin kun Lawrencen olisi pitänyt heittää korttinsa pöytään, paljastuu että kenelläkään hahmolla tässä elokuvassa ei ole kunnon panoksia.

Jos elokuvan hahmot ja juoni ovat löysää huttua, niin kyllä tästä tylsyydestä jotain positiivistakin löytyy. 1960-luvun musiikkikappaleet ovat hyvin valittuja ja ne tempaavat mukaansa 60-luvun aikakauteen. Nancy Sinatra ja Lee Hazlewood - Summer Wine, Aretha Franklin, Doris Troy - What'cha Gonna Do About It, Melanie - Johnny Boy, tässä muutamia poimintoja elokuvan kovasta musiikillisesta annista. Eikä nykyaikaan sijoittuvatkaan kappaleet huonoja olleet, sillä elokuvassa kuullaan muun muassa HAIMia. 

Vaikea sanoa nauttivatko kirjan jo lukeneet katsojat tästä elokuvasta, mutta luulen, että kirja lyö tämän elokuvasovituksen. Näin se vain useimmiten menee. Toivon, että kirjan lukeneet voisivatkin vastata tähän kysymykseen elokuvan katsomisen jälkeen. Nyt tämä tuntuu siltä, että elokuva jää pinnallisemmaksi kuin mitä kirja varmasti saavuttaa hahmoissa ja teemoissa perusteellisemmin. Nyt tämä tuntuu pintaraapaisulta ja juonta on lähdetty oikomaan väärissä kohdin.

The Last Letter From Your Lover -elokuvan teemat isosta rakkaudesta ja kohtalokkaista ratkaisuista sen eteen vesittyvät hyvin pinnalliseksi joopas-eipäs-leikiksi, johon katsoja ei tämän esityksen jälkeen enää usko. Nykyaikaan sijoittuva "rakkaustarina" tuntuu modernin ihmisen hakuammunnalta, että vastaus omiin suhdeongelmiin löytyisi jonkun toisen 60-luvulla eläneen parin tunteikkaasta kirjeenvaihdosta. Melkein käy sääliksi arkistoija Rorya, mihin leikkiin hän on ryhtynytkään Ellien kanssa. 

Tuomio

The Last Letter From Your Lover on valitettavan tylsä ja ennalta-arvattava elokuva, joka yrittää kertoa katsojalle mahdollisuuden antamisen tärkeydestä. Elokuva kuitenkin vaipuu kliseisiin ja puuduttavaan tarinankerrontaan, jossa juonen oletettu vääjäämättömyys saavutetaan. Elokuvaa katsoessa ihmettelee, miksi se on elokuvateatterissa, kun sen tuotantoarvot ja käsikirjoitus huokuvat TV-elokuvaa. Jopa mini-TV-sarjana tämä olisi toiminut paremmin, sillä elokuvan juoni olisi ehkä toiminut kahdella aikakuvauksellaan paremmin sarjana ja Jenniferin palautuneet muistot menneisyydestä olisivat koukuttaneet katsojan jakso jaksolta. Harmi että tämä elokuva ei tuntunut edes mitäänsanomattomalta, vaan vaipuu puuduttavaksi hutuksi.

Tähtien selitykset:

• 1/5 = Huono (Ei voi suositella. Teos puuduttaa, tai jopa ärsyttää.)
• 2/5 = Tyydyttävä (Voi katsoa, jos ei parempaakaan ole. Hieman mitäänsanomaton teos.)
• 3/5 = Hyvä (Voi suositella. Laadukas teos, mutta isot tunteet jäävät saavuttamatta.)
• 4/5 = Erinomainen (Iso suositus. Voimakas ja herättää vahvoja tunteita.)
• 5/5 = Mestariteos (Mykistävän hyvä ja saa katsojan pauloihinsa erityislaatuisuudellaan)

Tiedot:

• Ensi-ilta: 20.08.2021
• Ikäraja: 12 
• Pituus: 110 min. 
• Ohjaus: Augustine Frizzell
  
• Käsikirjoitus: Nick Payne, Esta Spalding, Jojo Moyes (kirja)
  
• Näyttelijät: Shailene Woodley, Felicity Jones, Joe Alwyn, Callum Turner, Nabhaan Rizwan
  
• Genret: Draama, Romantiikka
• Levittäjä: SF Film Finland Oy 
  
• Arvostelija: Erkki Alho
• Elokuvateatteri: Finnkino Turku: Kinopalatsi
• Näytös: Sali 3 Ti 17.8.2021 Klo 13.30
• Lähteet: IMDB, Wikipedia, Finnkino, filmikamari
• Arvosana: 1/5 Huono

Muista:

1. Elokuva-arvostelu on aina henkilön oma subjektiivinen mielipide.
2. Mielipide kerrotaan perustellen omia näkemyksiään.
3. Näkemyksiä on yhtä paljon kuin on ihmistä.