Arvostelu: The Father - Isä

09.08.2021

The Father on upea elokuva muistisairaudesta, jota Anthony Hopkinsin roolityö ilmentää uskottavalla ja herkällä tavalla.


09.08.2021 | Kirjoittanut: Erkki Alho
Seuraa Suomikassua:
Suomikassu Facebook Suomikassu Instagram Suomikassu Youtube Suomikassu Twitter Suomikassu Discord

The Father voitti kaksi oscar-palkintoa parhaasta miespääosasta (Anthony Hopkins) ja parhaasta sovitetusta käsikirjoituksesta (Florian Zeller, Christopher Hampton). Eikä syyttä. Nämä ovat ansaittuja palkintoja. Elokuva kertoo Anthonyn ja hänen tyttären Annen vaikeuksista hallita uutta elämäntilannetta, sillä Anthonylla on iän tuoma vaikea muistisairaus. Elokuvasta rakentuu sekava palapeli jättäen katsojan arvuuttelemaan, mikä on totta ja mikä harhaa. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat pitkälti vain tähän yhteen ympäristöön, asuntoon, jossa aika ja tapahtumat sekoittuvat Anthonyn mielessä.

The Father on käsikirjoitettu todella hienosti käyttäen Anthonyn näkökulmaa tapahtumiin, mikä saa katsojan sukeltamaan suoraan muistisairaan näkökulmaan maailmasta. Se on lohduton, vainoharhainen ja pelottava käsitys maailmasta, jossa muistisairas ei itsekään enää tiedä, mitä ympärillä tapahtuu. Elokuva sukeltaa ihmismieleen ja sen haurauteen. Anthony Hopkins näyttelee ilmiömäisen hyvin tätä mielentilaa, jossa maailmasta ei saa enää mitään tolkkua. Olivia Colman näyttelee myös hienosti muistisairaan tytärtä Annea. Miten kohdata oman läheisensä kamppailu ja oikut, kun oma isä ei enää tunnista omaa tytärtään?

Anthony on jäärä ja haluaa pysyä asunnossaan, sillä hän väittää, ettei hänessä ole mitään vikaa, vaikka hänen muistisairautensa on ilmeinen kaikille muille. Anthony kiertää kehää samojen esineiden ja asioiden ympärillä. Rannekello on hukassa, tyttären taulu puuttuu seinältä, asiat eivät ole siellä missä niiden kuuluisi ja keskustelut kiertävät kehää. Anthony on kuin oman mielensä vankilassa, johon hän ei saa luotua uusia muistoja. Katsoo vain ikkunasta ulos eteenpäin menevää maailmaa.

Klassinen musiikki säveltää hienosti elokuvan tapahtumia ja sillä on tärkeä rooli myös Anthonyn elämässäkin. Anthony nimittäin kuuntelee klassista musiikkia kuulokkeillaan. Anthony on ikään kuin omassa maailmassaan, jossa hän näkee maailman omalla tavallaan muistisairaudestaan huolimatta. Yhdessä kohtauksessa musiikki alkaakin tökkimään, sillä Cd-levy on ilmeisen likainen tai naarmuinen. Anthony ottaa levyn ulos koneesta yrittäen putsata sitä, että saisi kuunneltua kappaleen loppuun ilman tökkimistä. Muisti on kuin naarmuinen levy.

Elokuva käsittelee myös muistisairaan ihmisen lähiomaisia. Kuinka pitkälle tyttären on mentävä, ilman että hän joutuu uhraamaan oman elämänsä? Annen suhde on vaakalaudalla, sillä hänen poikaystävälleen on liikaa se, että Anne uhraa elämänsä isänsä hoivaamiseen. Elokuva ei oikeastaan ota kantaa, onko oikein jättää muistisairas isä vanhainkotiin, vaan elokuva näyttää hahmot isojen päätösten äärellä ja sen mikä on välttämätöntä. Uhrauksia on tehty liikaa ja raja kulkee jossain, kun mitään muuta ei ole enää tehtävissä.

The Father on monimutkainen palapeli, joka saa katsojankin vainoharhaiseksi, että mikä palapelin palanen loksahtaa oikealle paikalleen ja mikä kuva palapelistä lopulta rakentuu. Elokuva on leikattu mestarillisesti sulauttaen eri ajat ja tapahtumat sekaisin. Tällä saadaan muistisairaan mielentila välitettyä katsojalle, sillä ajantaju hämärtyy ja todellisuus pirstaloituu. Elokuvan lopussa katsojalle kuitenkin selviää asioiden oikea laita. Tämän elokuvan tekee mieli katsoa pikaisesti uudestaan, sillä tapahtumat voi nähdä toisella kerralla aivan eri valossa, kun elokuvan lopun on nähnyt jo kerran.

Vaikka elokuvan tapahtumat ovat tiiviisti kiinni Anthonyn näkökulmassa, minua jäi häiritsemään elokuvan ehkä turhankin sekava kerronta. Välillä kohtaus alkaa samalla keskustelulla, kun se loppuu, mutta vain Anthonyn reaktio on eri. Välillä ymmärrän, että elokuva yrittää ilmentää Anthonyn mielentilaa, mutta joskus kohtaukset tuntuivat siltä, kuin niissä kikkailtaisiin tarpeettoman paljon elokuvan juonen kannalta. Mielestäni elokuvan kohtauksiin ei olisi tarvinnut keksiä niin paljon katsojaa ja kerrontaa sekoittavia elementtejä. Vähemmän on enemmän.

Elokuva ei selitä mitään auki tyhjentävästi, joka on vaan hyvä asia, sillä todellisuus toisen näkökulmasta on hänen näkemyksensä maailmasta, eikä muuta tarvita. Elokuva antaa hienovaraisesti vihjeitä, josta riittää pureksittavaa katsojalle. Elokuvan loppu on niin hieno, sillä se kiteyttää koskettavasti sen, miten ihminen rakentaa todellisuutensa ja kuinka hauras mieli onkaan. Anthony Hopkinsin identiteetin hajoaminen tulee niin syvältä ja aidosti, että itse katsojakin murtuu tämän hajoamisen edessä. Elokuvan loppu on niin täydellinen ja niin runollisen hieno, että katsoja jää oudon ihmetyksen ja melankolian valtaan. 


Tuomio

The Father on erinomainen elokuva, jossa käsikirjoitus, kameratyö, näyttelijätyö, leikkaus ja musiikki menevät kaikki hienosti yhteen. Elokuva pitää katsojan otteessaan lopputeksteihin saakka, sillä elokuva on kuin suuri mysteeri, jota katsoja saa ratkoa koko kestonsa ajan. Pientä kritiikkiä tulee kuitenkin tähän erinomaiseen elokuvaan, sillä elokuva sortuu liialliseen kikkailuun tapahtumiensa johdosta, joilla yritetään sekoittaa katsojan päätä tarpeettomasti. Nämä pienet hetket saavat katsojan pään pyörälle väärällä tavalla, mutta nuo kohtaukset antavat helposti anteeksi, sillä elokuvan loppu pelastaa paljon. The Father on niitä elokuvia, joissa katsoja jää lopputekstien pyöriessä istumaan paikalleen ja ihmettelemään kuinka pysäyttävä elokuva se onkaan.


Tähtien selitykset:

  • 1/5 = Huono (Ei voi suositella. Teos puuduttaa, tai jopa ärsyttää.)
  • 2/5 = Tyydyttävä (Voi katsoa, jos ei parempaakaan ole. Hieman mitäänsanomaton teos.)
  • 3/5 = Hyvä (Voi suositella. Laadukas teos, mutta isot tunteet jäävät saavuttamatta.)
  • 4/5 = Erinomainen (Iso suositus. Voimakas ja herättää vahvoja tunteita.)
  • 5/5 = Mestariteos (Mykistävän hyvä ja saa katsojan pauloihinsa erityislaatuisuudellaan)

Tiedot:

  • Ensi-ilta: 13.08.2021
  • Ikäraja: 12
  • Pituus: 97 min.
  • Ohjaus: Florian Zeller
  • Käsikirjoitus: Florian Zeller, Christopher Hampton
  • Näyttelijät: Anthony Hopkins, Olivia Colman, Rufus Sewell, Imogen Poots, Mark Gatiss, Olivia Williams
  • Genret: Draama
  • Arvostelija: Erkki Alho
  • Elokuvateatteri: Finnkino Turku: Kinopalatsi
  • Näytös: Sali 3 To 5.8.2021 Klo 13.30
  • Lähteet: IMDB, Wikipedia, Finnkino, filmikamari
  • Arvosana: 4/5 Erinomainen

Muista:

  1. Elokuva-arvostelu on aina henkilön oma subjektiivinen mielipide.
  2. Mielipide kerrotaan perustellen omia näkemyksiään.
  3. Näkemyksiä on yhtä paljon kuin on ihmistä.

Traileri:


09.08.2021 | Kirjoittanut: Erkki Alho
Seuraa Suomikassua:
Suomikassu Facebook Suomikassu Instagram Suomikassu Youtube Suomikassu Twitter Suomikassu Discord


Luitko jo nämä jutut?

Respect on musiikkielokuva, jossa sukelletaan Aretha Franklinin laulajauran 50-70-lukujen väliseen aikaan.


Kommenttialue

Voit kommentoida nimimerkillä kirjautumatta tai kirjautumalla


Tuoreimmat arvostelut

Respect on musiikkielokuva, jossa sukelletaan Aretha Franklinin laulajauran 50-70-lukujen väliseen aikaan.


Tuoreimmat vertailut

Fyysisen ja striimimedian kuva- ja äänivertailuja



Tuoreimmat erikoisartikkelit