Arvostelu: The Courier - Kuriiri

Kylmän sodan aikana 1960-luvun alussa Neuvostoliitto ja Yhdysvallat kilpailivat ydinaseohjelmillaan, mikä johti Kuuban ohjuskriisiin. Avainhenkilöksi salaisten tietojen kuriiriksi pestattiin brittiläinen liikemies Greville Wynn (Benedict Cumberbatch ), jota kukaan ei osaisi epäillä, sillä onhan hän vain tavallinen liikemies. Salaisena yhteyshenkilönä toimii Moskovassa neuvostoupseeri Oleg Penkovsk, jota näyttelee Merab Ninidze. Elokuva perustuu tositapahtumiin ja se valaisee hyvin, mitä Kuuban ohjuskriisin kulisseissa tapahtui.

Elokuva kuvaa hienosti näiden kahden yhteyshenkilön suhdetta, joiden ystävyys vahvistuu, suurvaltojen erimielisyyksistä huolimatta. Brittiläinen liikemies ja neuvostoupseeri yrittävät estää mahdollisen tulevan ydinsodan. Näyttelijät hoitavat hienosti hommansa, varsinkin Benedict Cumberbatchin ja Merab Ninidze välittävät hienosti hahmojen ystävyyssuhteen ruudulle, joka on käsikosketeltavan hienosti kuvattu. Myös liikemiehen Grevillen kuriirihommista tietämätön vaimo (Jessie Buckley ) hoitaa hienosti roolinsa. 

Elokuva ei mainospuheista huolimatta ole mikään tosielämän James Bondi, sillä Greville on vain kuriiri. Hän ei tiedä mitä informaatiota hän edes kuljettaa Lontooseen Moskovasta. Myös Englannin oma salainen yksikkö MI6 toimii välikappaleena, sillä tärkeät tiedot päätyvät lopulta Yhdysvalloille, CIA-agentin (Rachel Brosnahan) toimesta. Näin Yhdysvallat saavat vihiä Neuvostoliiton suunnitelmista sijoittaa ohjustukikohta Kuubaan. Tämä elokuva onkin erittäin valaiseva tietopaketti liittyen Kuuban ohjuskriisiin 60-luvulla.

Ja tässä tämän leffan ongelmat ilmenevätkin. Aihe on mielenkiintoinen ja näyttelijätyötä seuraa mielellään. Kuvaus ja musiikkikin ovat myös erittäin toimivia. Mutta koska tämä on tositapahtumiin perustuva, ei elokuvassa ole otettu hirveästi vapauksia lähteä muuttamaan historiaa. Siksi tämä ei toimi niin tehokkaasti elokuvana kuin se voisi toimia dokumenttina. Elokuvasta puuttuu tietynlainen draama, toiminta ja koskettavuus, sillä aihe on kahlittu todellisuuteen ja miten tapahtumat ovat oikeasti menneet, tai näin ainakin voisin kuvitella, että elokuva on melko faktinen. 

Elokuva ei ole erityisen jännittävä, sillä siinä ei loppupeleissä tapahdu hirveästi oikein mitään kummallista. Elokuvan kuvaus, musiikki, näyttelijätyö ja leikkaus ovat hyvin perinteisiä, mutta varman päälle tehtyjä. Elokuva on tasainen laadultaan ja elokuvaa katsoessa menee jonkinlaiseen horrokseen, sillä mikään tapahtuma ruudulla ei herätä tai säväytä katsojaa tuolilta. Kaikki on niin kovin harmaata. Elokuvaa katsoessa juoni tuntuu menevän automaattisesti katsojan olettamalla tavalla, mutta onneksi elokuvan loppupuolisko yllättää tai herättää katsojan hetkellisesti ennen lopputekstejä.

Kuriirihommat eivät menekään aivan putkeen, ja päähenkilöt joutuvat kiipeliin. Onneksi näin kuitenkin tapahtuu elokuvan kannalta, sillä elokuva tarvitsi jotain riskejä tai kuoppia, että elokuva ei menisi ihan automatiikka päällä alusta loppuun. Kuriiri-hommia toki katsoi mielellään, mutta elokuvasta puuttui piinaava jännitys, vaikka luulisi tällaisessa agenttitarinassa jännitystä olevan kerrakseen. Ehkä se liittyy tapaan, jolla elokuva on toteutettu.

Kuriiri-elokuvan tarina ja sanoma kietoutuu kumppanuuden voimaan ja ystävyyteen. Suurvallat ovat isoja koneistoja isoine egoineen ja byrokratioineen, mutta loppupeleissä kaksi miestä näistä eri maailmoista ystävystyvät ja uskovat tekevänsä oikein, ettei vain jotain hirveää tapahtuisi isojen valtojen välillä. Kun tietoja jaetaan, syntyy avoimuutta ja ongelmia pystytään ratkomaan. Tämä samanlainen salaisuuksien pimittäminen omalta vaimoltaan saattoi Grevillen avioliiton vaaraan, sillä hänen vaimonsa epäili Grevillellä olevan suhde salamyhkäisyydessään.

Greville saattoi siis estää mahdollisen tulevan ydinsodan, viemällä tärkeitä tietoja Yhdysvalloille. Ja tämän kaiken mahdollisti Grevillen ja Olegin rohkeus tehdä tälle asialle jotain, kaikista riskeistä huolimatta. Miehet tutustuivat toistensa perheisiin ja antoivat toistensa lapsilleen lelulahjoja tuliaisena omasta maastaan. Heidän suhteensa perustui luottamukseen ja rehellisyyteen tässä kylmässä maailman tilanteessa. 

Tuomio

Kuriiri on hyvä elokuva, mutta ei aiheuta suurempia tunteita. Kaikki on vain todella hyvin ja varmalla otteella tehty. Varsinkin jos on erityisen kiinnostunut historiasta, niin tästä elokuvasta saa niitä kulissien takaisia tarinoita, mitä edelsi Kuuban ohjuskriisiä ja sen aikana. Elokuva viihdytti aiheellaan ja jaksoi pitää katsojan koukussa loppuun asti, vaikka elokuvassa ei niin paljoa loppupeleissä tapahtunutkaan. Dokumenttina tämä voisi toimia paljon paremminkin.

Tähtien selitykset:

• 1/5 = Huono (Ei voi suositella. Teos puuduttaa, tai jopa ärsyttää.)
• 2/5 = Tyydyttävä (Voi katsoa, jos ei parempaakaan ole. Hieman mitäänsanomaton teos.)
• 3/5 = Hyvä (Voi suositella. Laadukas teos, mutta isot tunteet jäävät saavuttamatta.)
• 4/5 = Erinomainen (Iso suositus. Voimakas ja herättää vahvoja tunteita.)
• 5/5 = Mestariteos (Mykistävän hyvä ja saa katsojan pauloihinsa erityislaatuisuudellaan)

Tiedot:

• Ensi-ilta: 06.08.2021 
• Ikäraja: 12
• Pituus: 111 min. 
• Ohjaus: Dominic Cooke
  
• Käsikirjoitus: Tom O'Connor
  
• Näyttelijät: Benedict Cumberbatch, Rachel Brosnahan, Jessie Buckley, Merab Ninidze, Angus Wright 
  
• Genret: Draama
• Arvostelija: Erkki Alho
• Elokuvateatteri: Finnkino Turku: Kinopalatsi
• Näytös: Sali 9 Ke 4.8.2021 Klo 13.30
• Lähteet: IMDB, Wikipedia, Finnkino, filmikamari
• Arvosana: 3/5 Hyvä

Muista:

1. Elokuva-arvostelu on aina henkilön oma subjektiivinen mielipide.
2. Mielipide kerrotaan perustellen omia näkemyksiään.
3. Näkemyksiä on yhtä paljon kuin on ihmistä.