Arvostelu: Maija Mehiläinen ja kultainen aarre - Maya the Bee 3: The Golden Orb

Maija Mehiläinen, tuo nostalginen piirrossarja 70-luvulta, joka esitettiin Suomessa vuonna 1986. Meillä oli kotona tallennettu Maija Mehiläisen ensimmäiset jaksot VHS-kaselille ja niitä katsottiin aina uudelleen ja uudelleen. Maija on utelias, jäärä ja halusi ymmärtää ja auttaa ympärillään olevia. Ville on tunnollinen auktoriteetteja totteleva sananlaskugeneraattori. Villen sananlaskuista ei ollut ikinä mitään hyötyä. Maija repäisee Villen aina mukaan seikkailuihinsa ja Ville yrittää pitää Maijan kunnollisena mehiläisenä ja pysyä Maijan perässä. Heinäsirkka Flip on yksineläjä ja elämästä nautiskelija, joka yrittää pitää Maijan ja Villen turvassa opettamalle heille maailmanmenoa.

Entä minkälaisia Maija, Ville ja Flip ovat tässä kolmannessa Maija Mehiläinen -elokuvassa? En ole nähnyt mitään Maija Mehiläisen teoksia tuon alkuperäisen 70-luvun sarjan jälkeen, joten tämä uusi elokuva on ensikosketukseni Maijan maailmaan tietokoneanimoituna hahmona. Ja mikä pettymys ja järkytys tämä elokuva onkaan, sillä tässä elokuvassa ei ole sitä vanhaa Maija Mehiläisen maailmaa lainkaan. Hahmot muistuttavat etäisesti ulkonäöltään alkuperäisiä hahmoja, mutta vain kuoret ovat jäljellä.

Maija rikkoo vahingossa mehiläispesän kevätjuhliin tarkoitetun tärkeän jalokiven herättäessään maan matoset talviuniltaan. Kuningatar haluaa erottaa Villen ja Maijan, sillä he ovat kuin kävelevä katastrofi. Jotta Maija ja Ville saisivat kuningattaren hyväksynnän, heidän pitäisi tehdä jotain erityisen hyvää ja merkittävää. Ja kuin tilauksesta tähän erityisen hyvään tekoon Villen ja Maijan syliin tupsahtaa kultainen "aarre", joka on vietävä kauas vuorille bonsaipuun luo. Tästä alkaa seikkailu kohti päämäärää ja heidän kintereillään seuraa uskomattoman akrobaattisia kovakuoriaisia, jotka haluavat estää "aarteen" viemisen kohteeseen.

Juoni kuulostaa niin tekaistulta ja väkisin keksityltä, eikä se edes istu Maija Mehiläisen maailmaan. Alkuperäisen Maija Mehiläisen tarinat syntyivät luonnosta. 70-luvun sarjassa Maija kohtasi etana perheen, jota ahdisteli mustaleski. Maija kohtasi leppäkertun, jonka pilkut vei tuuli mennessään. Maija kohtasi myös sudenkorennon, joka söi Maijan juuri tavanneen ystävän. Ville menetti muistinsa, joten hän adaptoitui muurahaisten elämään, luullen olevan yksi muurahaisista. Yhdessä jaksossa Maija ja Ville joutuivat hevosen pökerryttämiksi ja kaviot meinasivat koitua heidän kohtalokseen. Tässä on muutamia esimerkkejä tarinoista Maija Mehiläisen maailmasta.

Maija Mehiläisen tarinoissa on aina kyse luonnosta ja sen karikatyyrisistä eliöistä. Maija Mehiläisen maailma ei ole niinkään fantasiaa, vaan se ottaa paljon vaikutteita luonnon kiertokulusta ja se eläimistön ominaisuuksista. Mustaleski on viulua soittava vanha piika, muurahaiset ovat tarmokkaita sotilaita ja marjalude on säännöllisesti räjähtävä hajupommi. Nämä ovat karikatyyreja luonnosta ja näistä hahmoista syntyy Maija Mehiläisen tarinat. Miten akrobaattisen ketterät kovakuoriaiset ilmentävät oikeita kovakuoriaisia? Ei mitenkään. Jostain syystä ne vain pomppivat, vaikka eivät kovakuoriaiset oikeasti pompi uskomattomilla liikesarjoilla. Tämä on ehkä se perimmäisin vika koko Maija Mehiläinen ja kultainen aarre -elokuvassa. Mikään ei muistuta oikeaa luontoa, vaan jotain fantasiamaailmaa.

Suuri kysymys kuuluukin, miksi ihmeessä tämä elokuva on tehty? Tai miksi sen nimi on ylipäätänsä Maija Mehiläinen. Tämän elokuvan pitäisi olla ihan muun niminen ja hahmoja kutsua jollain ihan muilla nimillä. Elokuva on niin kaukana minun tuntemastani Maija Mehiläisestä, että koko elokuva on vain suuri harmitus ja pettymys. Miksi Maija Mehiläisen sydäntä ei ole löydetty tätä elokuvaa varten?  

Mieleeni tulikin monia ideoita, miten tämä elokuva olisi ollut niin paljon toimivampi. Elokuvasta olisi saatu paljon koskettavampi ja merkityksellisempi nostamalla luonto jalustalle, eikä mitään keksittyä ihmisten maailmaan liittyvää soopaa, kuten kuhiseva monista ötököistä koostuva megakaupunki, jossa ötökät elävät sulassa sovussa ja tekevät kauppaa elinkeinokseen. Tai kun Ville ja Maija sotkeutuvat johonkin kuninkaallisten ja akrobaattisten koppakuoriaisten valtataisteluun, jostain rinteen hallinnasta.

Elokuvan katsoessa ei voinut kun ihmetellä, että missä ne rakastetut hahmot ovat, sillä en näe muuta kuin heidän kuorensa. Heinäsirkka Flip, joka on niin persoonallinen, lauleskeleva ja ivallinen opas alkuperäisessä piirrettysarjassa, on nyt vain hiljaisesti totteleva "hovimestari" mehiläisille. Maija tuntui olevan vain Villeä manipuloiva kaveri, joka yrittää sada aina tahtonsa läpi. Ja Villeltä en muista kuulleeni yhtä ainoaa huonoa sananlaskua. Onneksi kuitenkin näiden hahmojen suomidubbaukset ovat laadukkaita.

Ainoat muistutukset Maija Mehiläisen alkuperäiseen maailmaan, oli lintujen hyökkäys syödäkseen ötökät, hahmojen etäisesti alkuperäisiä hahmoja muistuttavat ulkoasut ja lopputekstien viimeinen kappale, jossa kuultiin yhden ainoan kerran Maija Mehiläisen tunnuskappale uudelleen sovitettuna, tosin ilman laulua. On käsittämätöntä, ettei edes tätä yleisön rakastamaa tunnuskappaletta käytetty elokuvassa isommassa määrin. Vaan sen sijaan, saimme kuunnella akrobaattisten koppakuoriaisten johtajan lauluhetkiä, joita oli aivan tuskaa kuunnella.

Tuomio

Nyt jotkut lukijat voisivat puolustukseen sanoa: "Mutta eihän tämän ole edes tarkoitus viihdyttää alkuperäisen Maijan ystäviä, vaan tämä on tarkoitettu tämän päivän lapsille, uudelle sukupolvelle". Minun mielestäni lapsia ei tarvitse aliarvioida, vaan hyvä lastenelokuva toimii myös lapsille ja aikuisille. Tästä todisteena on Pixarin ja Disneyn animaatioelokuvat, joista löytyy syvyyttä ja hauskoja juttuja sekä lapsille ja aikuisille. Nyt en ole varma, toimiiko tämä kummallekaan. Elokuva on niin muovinen, tylsä, sieluton ja puuduttava, että en voi muuta, kun antaa tälle yhden tähden. Tämä on malli esimerkki siitä, miten vanhaa nostalgista hahmoa ei pitäisi tuoda nykypäivään.

Tähtien selitykset:

• 1/5 = Huono (Ei voi suositella. Teos puuduttaa, tai jopa ärsyttää.)
• 2/5 = Tyydyttävä (Voi katsoa, jos ei parempaakaan ole. Hieman mitäänsanomaton teos.)
• 3/5 = Hyvä (Voi suositella. Laadukas teos, mutta isot tunteet jäävät saavuttamatta.)
• 4/5 = Erinomainen (Iso suositus. Voimakas ja herättää vahvoja tunteita.)
• 5/5 = Mestariteos (Mykistävän hyvä ja saa katsojan pauloihinsa erityislaatuisuudellaan)

Tiedot:

• Ensi-ilta: 06.08.2021 
• Ikäraja: Sallittu 
• Pituus: 88 min.
• Ohjaus: Noel Cleary
  
• Käsikirjoitus: Adrian Bickenbach, Fin Edquist, Adam Rainford
  
• Suomalaiset ääninäyttelijät:
  Maija - Henni-Liisa Stam
  Ville - Lotta Lindroos
  Aarno - Hannes Suominen
  Kuningatar - Katja Aakkula
  Buf - Joonas Saartamo
  Paavo - Tuomas Uusitalo
  Bumbulus - Martti Manninen
  Rumba - Jenni Sivonen
  Rousku - Antti Lang
  
• Genret: Animaatio, Koko perheen, Seikkailu
• Arvostelija: Erkki Alho
• Elokuvateatteri: Finnkino Turku: Kinopalatsi
• Näytös: Sali 3 Ti 3.8.2021 Klo 13.30
• Lähteet: IMDB, Wikipedia, Finnkino, filmikamari
• Arvosana: 1/5 Huono

Muista:

1. Elokuva-arvostelu on aina henkilön oma subjektiivinen mielipide.
2. Mielipide kerrotaan perustellen omia näkemyksiään.
3. Näkemyksiä on yhtä paljon kuin on ihmistä.